Previous Entry Share Next Entry
ARVOSTELU
hennalaitinen
”Kuinka usein teemmekään epäreiluja tuomioita? Miksi emme voi vastustaa tarvetta spekuloida ja analysoida muiden tekemisiä? Miksi arvostelemme kaikkea kodinhoidosta lasten lukumäärään? Joskus mietin, että ehkä viimeinen tuomio tuntuu helpolta verrattuna kaikkeen siihen mitä laitamme toistemme kannettavaksi!” (Sheri Dew)

Media tänä päivänä tuntuu olevan ainoastaan kiinnostunut kiistanalaisista aiheista ja ihmisten vikojen esittelystä. Ja huolimatta niistä 99 hyvästä asiasta mitä joku ihminen tekee, hänen yhtä vikaansa tai virhettään painotetaan ja kuulutetaan maailmalle.

Tarina kertoo maanviljelijästä, joka vuosittain kasvatti kauraa, joka voitti osavaltion parhaan kauran palkinnot. Eräänä vuonna lehtihaastattelussa tämä mies kertoi, että hän jakoi omia kauran siemeniään naapureilleen. ”Kuinka sinulla on varaa jakaa parhaita siemeniäsi naapureillesi, kun he osallistuvat samaan kilpailuun kuin sinä” reportteri kysyi. ” Maanviljelijä vastasi: ”Etkö tiedä hyvä herra, että tuuli nappaa siitepölyä kypsyvästä kaurasta ja levittää sitä pelloilta toisille? Jos naapurini kasvattavat huonompaa kauraa, nämä tuulenvireet vähitellen heikentävät minunkin kauraani. Joten jos haluan viljellä hyvää kauraa, minun tulee auttaa naapureitanikin viljelemään hyvää kauraa.”

Samoin on meidän jokaisen kohdalla. Ne, jotka haluavat elää kelvollisina, pyhitettyä elämää tulee auttaa lähimmäisiään tekemään samoin. Niiden, jotka haluavat elää hyvin tulee auttaa niitä, jotka elävät heidän lähellään, elämään hyvin. Niiden, jotka haluavat tuntea iloa ja onnea, tulee auttaa muita löytämään iloa ja onnea, sillä meidän jokaisen hyvinvointimme linkittyy muihin.


”Kukaan meistä ei tarvi lisää ihmisiä kertomaan meille missä epäonnistumme koko ajan. Se mitä me tarvitsemme on toistemme myötätunto, rukoukset ja tuki. Mitä jos me kaikki päättäisimme tästä hetkestä alkaen, että me teemme ainoastaan yhden oletuksen toisistamme – että jokainen meistä tekee parhaansa? Ja entä jos pyrkisimme hieman enemmän auttaa toisiamme? Kuvitelkaa sen suuri vaikutus meihin yhteisönä, mutta myös yksilöinä, hengellisesti.” (Sheri Dew)

”Meidän tulee aloittaa rakastavat ja ystävälliset tekomme sen perheen parissa, johon kuulumme, ja sen jälkeen ulottaa ne koskemaan muita.” (BY)

Marvin J Ashton: ”Yrittäkää olla ymmärtäväisiä eikä arvostelevia. Älkää osoittako järkytystä, huolestumista tai inhoa toisen huomautusten tai havaintojen johdosta. Toimikaa ihmisen vapaan tahdon puitteissa. Ilmaiskaa valoisaa ja myönteistä suhtautumista. Aina on toivoa. Aina on tie takaisin. Aina on mahdollista ymmärtää paremmin. Kehittäkäämme yhteinen pohja henkilökohtaisille päätöksille. ”En minäkään sinua tuomitse. Mene äläkä tästedes enää syntiä tee” ovat sanat, jotka ovat tänä päivänä aivan yhtä lempeät ja tehokkaat kuin silloin, kun ne lausuttiin. Välttäkää tyrkyttämästä arvojanne muille. Kun opimme käsittelemään kysymyksiä sekoittamatta niihin henkilökohtaisuuksia ja samalla välttämään ennakkoluuloja ja tunnepitoista suhtautumista, olemme matkalla tehokkaaseen perheen keskinäiseen ajatustenvaihtoon. Kun joku perheenjäsen tekee päätöksen, joka ehkä on puutteellinen tai virheellinen, onko meillä kykyä ja kärsivällisyyttä ilmaista asenne, että me emme ole yhtä mieltä hänen päätöksestään, mutta että hänellä on valinnanvapaus ja hän on kuitenkin yhä rakastettu perheenjäsen? On helppoa osoittaa virheitä ja tuomita. Vilpitön kiitos ja tunnustus tulee useimmilta meistä paljon vaikeammin. Vanhemmalta vaatii todellista kypsyyttä pyytää lapselta anteeksi erehdystään. Rehellinen anteeksipyyntö saa pojan tai tyttären tunteet usein yllättävän lämpimiksi äitiä tai isää tai veljeä tai sisarta kohtaan. ”Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.” (Jaak3:2) ”

Robert E Wells: ”Yksi vaikeimmista kestettävistä asioista missä tahansa suhteessa on arvostelu, olipa se sitten suoraa tai vihjaillen esitettyä. Silti muutamat miehet ja vaimot tivaavat terävästi: 'Miksi ihmeessä sinä noin teit?' tai 'Minä en olisi tehnyt sitä tuolla tavalla' tai 'Ei meillä päin tehdä noin' tai 'Olipa tyhmästi sanottu'. Tällainen alituinen luonteeltaan kielteinen ja tuhoisa arvostelu voi koetella rakkautta, kunnes avioliiton kudos heikkenee ja tuhoutuu -molempien osapuolten kannalta surullisin seurauksin. Liian usein arvostelu loukkaa herkkiä, suojaamattomai tunteita. Kun me arvostelemme, me syytämme, moitimme, tuomitsemme, hyljeksimme ja paheksumme -ja asetumme itse tuomareiksi, aivan kuin olisimme pätevät osoittamaan jonkun toisen viat ja heikkoudet. Joillekin ihmisille terävät kysymykset tai nopeat vastaukset ovat muodustuneet tavaksi. Arvostelu on heille huumorin muoto, ja he nauttivat paremmuuden tunteesta tehtyään toisen olon epämukavaksi. Tällainen asenne on traaginen synti, johon on saatava muutos.”

Room. 2: 1-3: ”Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja. Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista. Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun itse teet sellaista, mistä tuomitset muita?”

1.Sam. 16:7: ”Mutta Herra sanoi Samuelille: älä katso hänen kokoaan tai komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämen.”

N. Eldon Tanner: ”Syy siihen, miksi emme voi tuomita, on ilmeinen. Me emme voi nähdä, mitä sydämessä on. Me emme tunne syitä, vaikka panemme syiden syyksi kaiken minkä näemme teoissa. Teot saattavat olla puhtaat, vaikka ne mielestämme ovat sopimattomia. Ei ole mahdollista tuomita rehellisesti, koska emme tunne asianomaisen henkilön vaikuttimia, uskoa emmekä päämääriä. Erilaisista olosuhteista, epätasaisista mahdollisuuksista ja monista muista syistä johtuu, ettei ihmisillä ole samaa lähtökohtaa. Toinen saattaa aloittaa huipulta ja toinen pohjalta, ja he saattavat kohdata toisensa ollessaan matkalla vastakkaisiin suuntiin. Joku on sanonut, ettei se merkitse mitään, missä olette vaan se, mihin olette menossa. Miten me kaikkine heikkouksinemme ja hairahduksinemme uskallamme ylentää itsemme tuomarin asemaan? Parhaimmillaankin ihminen voi tuomita vain sen, mitä näkee; hän ei voi tuomita sydäntä eikä tarkoitusta eikä ryhtyä tuomitsemaan lähimmäisessään piileviä kykyjä.”

Eräässä seminaariopetuksessa, eräs opettaja piti erinomaisen puheen, jossa hän jakoi kaikille nuorille pistekortit ja pyysi kaikkia nuoria arvioimaan tiettyjä ihmisiä asteikolla yhdestä kymmeneen. Hän nosti esiin kuvan huippumallista ja kaikki pojat antoivat hänelle 10 pistettä (ja tietysti kaikki tytöt antoivat hänelle vain 1-2 pistettä). Sitten hän otti esiin kuvan Brad Pittistä. Tällä kertaa tytöt antoivat 10 pistettä ja pojat 1-2. Opettaja näytti monia muitakin kuvia ja kaikilla oli tosi hauskaa. Sitten tuli opetushetki; kaiken hauskanpidon keskellä tämä opettaja näytti kuvan Jeesuksesta. Hämmennys levisi koko huoneeseen. Kukaan ei tiennyt mitä tehdä! Jotkut antoivat 10 pistettä, toiset yrittivät yhdistellä kortteja saadakseen aikaan isompia numeroita. Huone oli hiljainen eikä peli tuntuvat käyvän enää järkeen. Sitten tämä opettaja sanoi tärkeän asian: ”On jotain vikaa sellaisessa järjestelmässä, jossa Jeesus Kristus ja Brad Pitt saavat saman pistemäärän.” Mikä terävä huomio! Sellaisessa järjestelmässä on todella jotain vikaa! (ja olen varma, että Brad Pittkin on samaa mieltä) Ja kuitenkin joka päivä käytämme tätä järjestelmää arvostellessamme itseämme ja muita. Päivittäin media opettaa meitä arvostamaan vain muutamia ulkonäkötyyppejä, ja usein tunnumme arvostavan vain ihmisiä, jotka ovat hyvännäköisiä. Mielestäni Leo Tolstoi sanoi sen hyvin: ”On uskomatonta kuinka täydellinen harhaluulo se on, että kauneus on hyvyyttä.” Meidän tulisi arvostaa ihmisten sisintä, eikä sitä ulkokuorta joka heillä on. Ajan myötä ulkomuotomme muuttuu. Emmehän rakasta isovanhempiammekaan sen vuoksi, että he ovat huippumalleja; me rakastamme heitä heidän sydämiensä luonteen vuoksi. Jonain päivänä meidän kaikkien ruumiimme ylösnousevat ja meidän arvomme pohjautuu sydämiemme kauneuteen ja elämiemme puhtauteen.

”Varmistakaa itsellenne polku, jota jalkanne voivat kulkea iankaikkiseen elämään, ja ottakaa mukaanne niin monta kuin voitte. Ottakaa heidät sellaisina kuin he ovat, ymmärtäkää heitä sellaisina kuin he ovat, kohdelkaa heitä sellaisina kuin he ovat ja katsokaa heitä siten kuin Jumala heitä katsoo.” (BY)

”Sydämeeni tulvahtaa murhe nähdessäni niin monia Israelin vanhimpia, jotka toivovat jokaisen täyttävän heidän vaatimuksensa ja jokaisen joutuvan mitattavaksi heidän mittansa mukaan. Jokaisen on oltava täsmälleen oikean pituinen sopiakseen heidän rautaiseen muottiinsa tai hänet katkaistaan oikean mittaiseksi; jos hän on taas liian lyhyt, häntä on venytettävä, jotta hän täyttäisi vaatimukset. Jos he näkevät erehtyvän veljen tai sisaren, jonka vaellus ei näytä käyvän yksiin heidän omien käsitystensä kanssa, he päättelevät heti, että tämä toinen ei voi olla pyhä, ja he vetäytyvät kanssakäymisestä päätellen, että jos he itse ovat totuuden polulla, on muiden täytettävä täsmälleen heidän mittansa ja painonsa.” (BY)

”Oppikoot kaikki myöhempien aikojen pyhät, että heidän veljensä heikkoudet eivät ole syntejä. Kun miehet tai naiset tahattomasti tekevät jotakin väärää, älkää laskeko sitä heille synniksi. Oppikaamme tuntemaan sääliä toinen toistamme kohtaan. Pehmittäköön laupeus ja ystävällisyys jokaisen vihan ja kiukun tunteen, niin että olisimme pitkämielisiä ja hyvää tekeviä kaikessa kanssakäymisessämme toistemme kanssa.” (BY)

”Palvelkaa Herraa ja yrittäkää olla etsimättä vikoja toisistanne. Eläkää siten, ettei teissä itsessänne löydy vikoja, älkääkä koskaan puuttuko veljenne vikoihin, sillä jokaisella on kyllin tekemistä omien vikojensa kanssa.” (BY)

Alice Colton Smith: ”Kaikki miehet ja naiset ovat meidän veljiämme ja sisariamme, jotka on lähetetty maan päälle tekemään työtä pelastuakseen, ja heillä kaikilla on ongelmia ja he kaikki tarvitsevat apua ja rakkautta. Me toteutamme Jumalan suunnitelmaa, kun me arvostamme heitä ja annamme sanoin ja teoin heidän tuntea, että he voivat saavuttaa tavoitteita, että heillä on arvoa ja että me kaikki olemme Jumalan lapsia. Kun me elämme tämän Jumalan käskyn mukaan, me saamme kunnioitusta lahjaksi niiltä, joita me kunnioitamme.”

Heber J Grant: ”Ottakaa iskulauseeksi elämässä: yritä aina auttaa jotakuta kantamaan taakkansa.”

?

Log in