Previous Entry Share Next Entry
DAUGHTERS OF LIGHT
hennalaitinen
Kirjasta Daughters Of Light (Carol Lynn Pearson)
Joseph Smith: ”Jos elätte etuoikeuksienne mukaan, enkeleitä ei voida estää olemasta kanssanne.”

Matthew Coley: ”Kaikki pelastava voima kirkossa ei ole pappeudessa. Se on yhtä paljon jollei enemmänkin niissä, joilla ei ole pappeutta, tarkoittaen tietysti naisia. Heillä on enemmän voimaa, kuin meillä on kykyä sen vastaanottamiseen.”

Zina D Huntington Young (3rd RS Pres, kastoi Hyram Smith ja konfirmoi Hyram ja David Whitmer)
Sai kielillä puhumisen lahjan pian konfirmoinnin jälkeen. Säikähti sitä. Epäili. Lahja otettiin pois. Ajatteli loukanneensa Pyhää Henkeä. Kertoi äidille asiasta. Äiti kehotti rukoilemaan lahjaa takaisin. Meni lehtoon. Rukoili, että Jumala antaisi anteeksi, antaisi lahjan takaisin, lupasi ettei ikinä epäilisi sitä tilanteesta huolimatta. On pitänyt lupauksensa, mutta on ollut raskas välillä. Vähäisin lahjoista, väärinymmärretty, suhtaudutaan kevyesti.

Lydia Bailey (tuli Newel Knightin vaimo, JS kastoi hänet). 24.10.1883 perhe oli istumassa yhdessä kuuntelemassa JSn puhetta. Moses Nickerson: ”Olisin iloinen, jos joku kastetuista voisi saada kielilläpuhumisen lahjan niinkuin varhaiset pyhät ja puhua meille sillä.” JS: ”Joku teistä voi nousta ja avata suunsa ja se täytetään ja te puhutte kielillä.” Kaikki kääntyivät Lydiaan päin ja JS sanoi: ”Sisar Lydia, nouse ylös.” Puhui kielillä, loisti kirkkaampana kuin liekki ja kynttilä.

Ann Whitney (WW:): Lauloi Aadamin kielellä. Sai lahjan Kirtlandin temppelissä JSn lupauksesta. Lähempänä taivaallista musiikkia kuin mikään muu. Uskon kautta sai pitää sen. Viimeinen kerta kun oli 81v (Emmeline B Wellsin syntymäpäiväjuhla Kirtlandin temppelissä, PPPratt käänsi, kertoi aikakausista Aadamin ajasta tähän päivään)

Nuori tyttö, joka työskenteli Ann Howell Burtille Englannissa. Hyvin köyhä, ei mitään koulutusta, mutta taitava musiikissa. Liittyi kirkkoon. Viikko konfirmoinnista sai kielilläpuhumisen lahjan ja alkoi laulaa kaunista laulua. Paikalla olijat eivät ymmärtäneet sanaakaan, mutta kaikki tunsivat hengen. Sai myös kääntämisen lahjan. Eräänä päivänä herrasmies John McMamout Intiasta vieraili Annan isän luona. Oli erittäin lukenut ja sivistynyt ja puhui monia kieliä. Isä pyysi päivälliselle, että voisi kertoa evankeliumista. Ruoan jälkeen perhe kokoontui hengelliseen tuokioon. Isä piti rukouksen, jonka jälkeen tyttö puhui kielillä, jotka McMamout ymmärsi ja käänsi (sanoma: Mormonikirkko on ainoa tosi kirkko).

Käyhän kaivosmiehen vaimo v. 1854, Englannissa: puhui kankeasti, ei kouluttautunut, mutta Hengen alaisena puhui sujuvasti. Eräänä sabattina hyvin pukeutunut herrasmies osallistui kokoukseen. Kaivosmiehen vaimo puhui kielillä, toinen käänsi. Tuntematon kuunteli tarkkaavaisesti. Meni kokouksen jälkeen puhumaan naiselle vieraalla kielellä. Nainen sanoi ettei ymmärtänyt sanaakaan. ”Mitä? Et ymmärrä minua. Olen Hebrean kielen professori ja virkamies Britannian Armeijan Intian osastossa. Olen juuri kuullut sinun puhuvan täydellisintä Hebrean kieltä mitä olen koskaan kuullut puhuttavan, ja nyt kun kysyn sinulta yksinkertaisen kysymyksen, esität ettet ymmärrä minua.” ”Puhuin Hengen vaikutuksen alaisena.” Tutkija lähti saman tien luullen, että häntä oli huijattu. Naisen kielillä puhuman puheen sanoma kertoi, kuinka Intialaiset suunnittelivat juuri sillä hetkellä juonta Britannian Intian hallitusta vastaan ja se annettiin epäilyttä tämän virkamiehen hyväksi.

Jane Grover (17, lähellä Council Bluffsia, pyhien matkatessa länteen): Menivät poimimaan aamulla marjoja (isä Tanner, kaksi siskoa, lapsenlapsi ja Jane), lähtivät vaunuilla. Isä meni läheiseen mökkiin lepäämään. Kuulivat huutoja. Isä Tanner yritti koota hevosia. Intiaanit piirittivät vaunut. Tytöt hyppäsivät vaunuihin, mutta intiaanit pysäyttivät vaunut ja yksi heistä tuli hakemaan Janea. Jane rukoili, kun Isä Tannerilta revittiin kellot, jne. Henki laskeutui Janen ylle ja hän nousi voimassa. Oli onnellinen. Puhui intiaaneille heidän omalla kielellään. Päästivät hevoset ja vaunut ja kuuntelivat. Kumarsivat päänsä ja vastasivat ”yes”. Muut katsoivat ihmetellen. Janelle näytettiin heidän aikomuksensa (tappaa isä, polttaa vaunut ja vangita naiset). Kun lopetti he kättelivät ja palauttivat tavarat isälle. Antoivat intiaaneille marjoja ja keksejä. Palasivat kotiin. Hänen sanansa intiaaneille: ”Luulen, että te intiaani sotilaat ajattelette voivanne tappaa meidät? Ettekö tiedä, että Suuri Henki katselee teitä ja tietää kaiken sydämessänne? Olemme tulleet tänne kerätäksemme joitain Isämme marjoja. Emme ole tulleet tänne satuttamaan teitä. Ja jos te satutatte meitä tai taitatte edes yhden hiuksen päästämme, suuri Henki lyö teidät maahan ja teillä ei ole voimaa hengittää enää hengähdystäkään. Meidät on ajettu kodeistamme, ja niin on teidätkin. Olemme tulleet tänne tekemään hyvää, emmekä satuttamaan teitä. Olemme Herran ihmisiä ja niin olette tekin. Mutta teidän täytyy jättää murhanne ja pahuutenne. Herra ei ole mielistynyt siihen eikä katso teitä enää, jos jatkatte siinä. Luulette omistavanne kaiken tämän maan, nämä puut, nämä vedet, kaikki hevoset. Mutta te ette omista yhtäkään asiaa tässä maassa, ette edes sitä ilmaa jota hengitätte. Se kaikki kuuluu Suurelle Hengelle.”

Vilate Kimball (Heber C Kimballin vaimo, New York, ei vielä PH lahjaa): yö 22.9.1827. John P Green (matkustava metodisti pastori) naapuritalosta tuli kutsumaan kaikkia ulos ja katsomaan taivasta. Vilate, Heber, Brighamin sisko Fanny Young. Katsoivat itään päin, taivas kirkas ja näkivät valkoisen savun nousevan taivasta kohti. Kun se kohosi, se muodosti vyön ja piti ääntä kuin pauhaava tuuli ja jatkoi lounaaseen päin, muodostaen rusetin ja siirtyen länttä kohti. Kun rusetti muodostui, se alkoi levetä ja muuttui läpinäkyväksi, sinertäväksi. Siitä tuli niin iso, että siinä näkyi 12 miestä rinnatusten. Sitten siinä rusetissa, armeija liikkui, lähtien idästä ja marssien länttä kohti. Jatkoivat marssia läntiselle horisontille asti. Ne liikkuivat joukkueina ja täyttivät vähitellen koko taivaan. Siinä katsellessa he erottivat suojukset, kypärät, aseet, laukut, ja sotilaat näyttivät siltä kuin Amerikkalaiset sotilaat viime sodassa Isoa-Britanniaa vastaan. He kuulivat aseiden kolinan ja marssinnan äänen ja näkivät sotilaiden kasvot. Uskomaton järjestys koko armeijassa. Kun etummainen astui, muut astuivat tarkkaan perässä. Kun armeija oli läntisessä horisontissa, he kuulivat taistelun, ja aseiden laukeavan. Tuijottivat tätä näkyä tunteja, kunnes se alkoi kadota. Kun he tulivat tuntemaan mormonismin, he ymmärsivät, että tämä tapahtui juuri sinä samana iltana, kun JS sai MK levyt enkeli Moronilta. Isä Young ja John P. Greenin vaimo (Brighamin sisko Rhoda) olivat myös todistajina tälle näylle. Isä Youngilta kysyttiin mitä se tarkoitti. Sanoi sen olevan yksi Kristuksen toisen tulemisen merkkejä. Seuraavana yönä samanlainen näky nähtiin lännessä, ja niissä näytettiin koko armeijan taistelu.

Ann Booth (Englanti, 12.3.1840, kirjoittanut WW päiväkirjaansa). Siirtyi näyssä kuolleiden sielujen paikkaan. Näki 12 vankilaa, toinen toisensa päällä, hyvin suuri, ja rakennettu kivestä. Saapui ylimmän vankilan ovelle ja näki ovella yhden niistä palautetun kirkon 12 apostolista, joka oli palvellut ja surmattu Amerikassa ja hänellä oli kädessään avain, jolla hän avasi oven ja meni sisälle. Ann seurasi perässä. Hän oli: isokokoinen, hymyilevä olemus, tummat silmät, tummat hiukset ja kulmat, päässä kruunu kullasta tai jostain kirkkaammasta, puettuna pitkään valkoisen kaapuun, rinnalla neljä tähteä, ilmeisesti kultaa tai jotain kullan kaltaista, ja kultainen vyö lanteilla. Jalat olivat paljaat ja samoin kädet. Kun hän astui vankilaan, näytti siltä että seisoi marmorilattian päällä, ilmassa. Ikäänkuin se paikka ei ollut arvollinen hänelle. Mahtava valo ja loiste ympäröi häntä, kun muu vankila oli pimeä. Mutta valo pysyi vain hänessä itsessään, eikä se heijastunut vangeista tai vankilan seinistä, joka oli syvän pimeyden peitossa. Oikealla puolella lähellä ovea seisoi John Weasley, joka nähdessään tämän kirkkaan olennon kohotti molemmat kätensä ja huusi ”Kirkkaus, Kunnia, ylistys ja voima olkoon Jumalan aina ja ikuisesti. Vapautus on tullut!” Apostoli saarnasi parannusta, kastetta syntienanteeksiantamiseksi ja Pyhän Hengen lahjaa kätten päällepanemisen kautta, ja sadat vangit huusivat isoon ääneen: ”Kunnia Jumalalle aina ja ikuisesti.” Marmorilattia siirtyi pois ja joki, kristallin kirkas virtasi sen sijalla. Apostoli kutsui John Wesleyä nimellä, tämä tuli nopeasti ja molemmat menivät veteen ja Wesley kastettiin. Kun hän nousi vedestä, hänelle annettiin Pyhä Henki kättenpäällepanon kautta ja asetettiin Aaronin pappeuteen. Apostoli siirtyi aikaisemmalle paikalleen, ja Wesley jatkoi kastamista, kastamalla miehen nimeltä Killham (Uuden Ajan Metodistien johtaja), sitten John Madison, Scott ja John Tongue (metodistipastoreita), sitten Annin isoisän, sedän, siskon, äidin, jne (olivat kaikki eläneet ja kuolleet metodisteina). Kastoi kaikki vangit siinä vankilassa (useita satoja). Kun heidät oli kaikki kastettu, apostoli laittoi kätensä heidän päälleen ja konfirmoi jokaisen. Välittömästi pimeys haihtui pois ja kaikkia ympäröi kirkas valo, aivan kuten apostolia. Kaikki kohottivat äänensä ja ylistivät Jumalaa. Ann heräsi, löysi Raamatusta Piet.3: 18-20. Kun hän sai tämän näyn, hän ei ollu kuullut, että David W Patten oli kuollut (apostoli, surmattiin vainoissa syksyllä 1838).

?

Log in

No account? Create an account