Previous Entry Share Next Entry
ANTEEKSIANTO
hennalaitinen

Lainaan presidentti Faustia hänen puheestaan huhtikuun 2007 yleiskonferenssista: 

” Pennsylvanian kauniilla kukkuloilla elää hurskas kristitty yhteisö yksinkertaista elämää vailla autoja, sähköä tai nykyajan laitteita. He tekevät ahkerasti työtä ja elävät hiljaista, rauhallista elämää erossa maailmasta. He tuottavat maatiloillaan itse suurimman osan ravinnostaan. Naiset ompelevat, neulovat ja kutovat heidän vaatteensa, jotka ovat vaatimattomia ja yksinkertaisia. Heidät tunnetaan amisheina.

Heidän keskuudessaan Nickel Minesissa eli 32-vuotias maitoautonkuljettaja perheineen. Hän ei kuulunut amisheihin, mutta hänen keräilyreitillään oli monia amishien maitotiloja, joilla hänet opittiin tuntemaan hiljaisena maitomiehenä. Viime lokakuussa hän yllättäen menetti tyystin järkensä ja itsehillintänsä. Tuskan valtaamassa mielessään hän syytti Jumalaa esikoisensa kuolemasta ja joistakin vahvistamattomista muistikuvista. Hän hyökkäsi aivan syyttä amishien kouluun, päästi pojat ja aikuiset lähtemään ja sitoi tytöt, joita oli kymmenen. Hän ampui tyttöjä tappaen heistä viisi ja haavoittaen viittä muuta. Sitten hän surmasi itsensä.

Tämä järkyttävä väkivallanteko aiheutti amishien keskuudessa suurta tuskaa mutta ei suuttumusta. Oli loukattuja tunteita mutta ei vihaa. Heidän anteeksiantonsa oli välitön. He alkoivat yhdessä auttaa maitomiehen kärsivää perhettä. Kun maitomiehen sukulaiset kokoontuivat ampumistapauksen jälkeisenä päivänä hänen kotiinsa, eräs amish-naapuri tuli käymään, kietoi käsivartensa kuolleen pyssymiehen isän ympärille ja sanoi: ”Me annamme teille anteeksi.”1 Amish-johtajat kävivät maitomiehen vaimon ja lasten luona ilmaisemassa osanottonsa, anteeksiantonsa, auttamishalunsa ja rakkautensa. Maitomiehen hautajaisissa likimain puolet saattoväestä oli amisheja. Amishit puolestaan kutsuivat maitomiehen perheen surmattujen tyttöjen hautajaisiin. Ihmeellinen rauha laskeutui amishien keskuuteen, kun heidän uskonsa tuki heitä tänä vaikeana aikana.

Kuinka koko amish-yhteisö saattoi osoittaa sellaista anteeksiantoa? Uskonsa tähden Jumalaan ja luottamuksensa tähden Hänen sanaansa, joka on osa heidän sisäistä olemustaan. He pitävät itseään Kristuksen opetuslapsina ja haluavat seurata Hänen esimerkkiään.”

Puhun teille siis tänään anteeksiannosta.

Kolossalaiskirjeessä luvussa 3 jakeessa 13 sanotaan: ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.”

Mitä anteeksianto sitten on? Tri Sidney Simon on antanut seuraavan määritelmän:” Anteeksianto on sen energian vapauttamista ja käyttämistä paremmin, joka on aiemmin kulunut kaunan kantamiseen, mielipahan hautomiseen ja umpeutumattomien haavojen auki pitämiseen.” Vanhin Marion D. Hanks on sanonut: ”Anteeksianto on korkein rakkauden muoto Jumalaa ja ihmisiä kohtaan.”

Antaessamme anteeksi voitamme halun rangaista ja koemme muutoksen sydämessämme ja odotuksissamme. Se on Jumalan valon näkemistä kaikissa ihmisissä, heidän käyttäytymisestään riippumatta. Kun sanomme ”Annan sinulle anteeksi”, me sanomme ”Olen lakannut tuntemasta kaunaa sinua kohtaan”. Kun me annamme anteeksi toisille, me emme sano hyväksyvämme heidän käytöstään, vaan vapautamme itsemme vihan ja katkeruuden tunteista heitä kohtaan.

Anteeksiantamattomuus pitää meidät kiinni menneissä asioissa ja se on päätös jatkaa kärsimistä menneisyyden loukkauksista. Anteeksianto on ensisijassa terapeuttista uhria kohtaan. Jos esimerkiksi lainaisin ystävälleni rahaa ja tämä ystäväni ei maksaisi sitä takaisin, voisin seurata häntä alituisesti ja nalkuttaa hänelle ja vainota häntä. Voisin yrittää saada hänet tuntemaan olonsa syylliseksi joka kerta kun hän nauttisi tai iloitsisi jostain –sillä hän ei ansaitsisi nautintoa, koska hän oli edelleen velassa minulle.

Jossain vaiheessa minun tulisi kuitenkin päättää jatkaisinko muistuttamasta häntä tuosta velasta. Voisin vapauttaa itseni tuosta kaikesta vaivasta ja pahoista tunteista ystävääni kohtaan. En ottaisi vastuulleni lainan takaisinmaksua –se kuuluu velalliselle. Anteeksi antamalla tuon lainan en myöskään lähettäisi ystävälleni viestiä, että hän jollain tavalla ansaitsisi tuon rahan. Sen sijaan voisin itse vapautua tuosta sotkusta ja saisin voimia ja energiaa jatkaa elämääni ilman raskasta taakkaa.

Anteeksianto on todellisuudessa siis hyödyksi juuri uhrille! Raamatussa käytettävä hepreankielinen sana anteeksiannolle ”salah” ja kreikankielinen sana ”nasa” tarkoittavatkin jonkin taakan poisnostamista tai – ottamista itseltään.

Mahatma Gandhin, Martin Luther King Jr:in, Nelson Mandelan ja monien muiden heidän kaltaistensa elämäkerrat paljastavat miten he päätyivät anteeksiantoon vankilassa ollessaan. He tunnustivat katkeruuden, vihan ja koston tunteensa. Mutta anteeksianto auttoi heitä kääntämään nämä tunteet myönteisiksi muutostoimiksi, kun he lopulta vapautuivat vankilasta. Kuten historia osoittaa, anteeksianto ei tarkoittanut vangitsijoiden hyväksymistä tai yhtymistä heidän mielipiteeseensä. He tulivat vain huomaamaan, että ollessamme täynnä vihaa ja syviä vääryydentunteita todellinen vankila on omassa mielessämme.

Syyttely, kosto ja rangaistus eivät tuo onnea. Kostaessamme meistä tulee vihollistemme kaltaisia. Me vajoamme samalle tasolle, jopa alemmaksikin. Se mitä me tarvitsemme, on anteeksiannon ja ymmärryksen henki, eikä tuomion henki. Presidentti Spencer w. Kimball sanoi: ”Meidän tehtävämme on pelastaa, ei vahingoittaa eikä hävittää.”

Presidentti Uchdorf on sanonut anteeksiannosta: ”Kauniit lupaukset eivät riitä. Meidän on puhdistettava sydämemme ja mielemme katkerista tunteista ja ajatuksista ja annettava Kristuksen valon ja rakkauden astua tilalle.”

Presidentti David O. McKay opetti, että me annamme anteeksi joko kokonaan tai emme ollenkaan. Ei ole olemassa välimuotoja. Monesti ajattelemme, että on aivan hyväksyttävää olla vain antavinaan anteeksi – mutta ei koskaan täysin. Voit esimerkiksi olla antavinasi Pertti-sedälle anteeksi huonot vitsit, joita hän kertoi syntymäpäiväjuhlillasi. Mutta muistuttaaksesi, ettei anna kokonaan anteeksi hänen huonoa käytöstään, et lähetä hänelle enää kutsukortteja. Toinen yritys ohjailla anteeksiantoa on se, että annamme anteeksi jollekulle mutta oman ylemmyytemme säilyttäen. Voimme esimerkiksi sanoa Pertti-sedälle: ”Perherauhan vuoksi annan sinulle anteeksi, mutta sinulla on todella ongelma tässä suhteessa, joten älä luulekaan, etten vahtisi sinua.”

Presidentti Kimball opetti: ”Monet ihmiset sanovat, että he antavat anteeksi, mutta he kantavat edelleenkin kaunaa, epäilevät edelleenkin toista osapuolta, eivät vieläkään usko toisen vilpittömyyteen. Tämä on synti, sillä meidän tulisi antaa anteeksi ja unohtaa, paikata välittömästi aitoihin syntyneet aukot sekä palauttaa ennalleen aikaisemmin vallinnut sopusointu.” Pyhien kirjoitusten oppaassa sanotaankin: ”Kun ihmiset antavat anteeksi toisilleen, he kohtelevat toisiaan Kristuksen kaltaisella rakkaudella, eikä heillä ole kielteisiä tunteita loukkaajiaan kohtaan.” Kun katkaisemme yhteydet meitä loukanneisiin ihmisiin ja vältämme kaikenlaista vuorovaikutusta heidän kanssaan, me tuhoamme ihmissuhteet ja estämme luonnettamme kasvamasta Kristuksen kaltaiseksi.

Presidentti Kimball opetti, että ”yleisesti erehdytään ajattelemaan, että ennen kuin anteeksiantoa vaaditaan, syyllisen täytyy pyytää anteeksi ja nöyrtyä tomuun. Varmasti sen, joka on tehnyt vahinkoa, tulee täysin sovittaa tekonsa, mutta mitä tulee loukattuun osapuoleen, hänen tulee antaa syylliselle anteeksi tämän asennoitumisesta riippumatta. Ollaksemme oikeassa meidän tulee antaa anteeksi ja meidän tulee tehdä se siitä riippumatta, tekeekö vastustajamme parannusta vai ei, miten vilpitön hänen elämänmuutoksensa on tai pyytääkö hän meiltä anteeksiantoa vai ei.”

2.Nefi 31:20 sanotaan: ”Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan.” Anteeksi antaessamme me emme sulje ketään rakkautemme ulkopuolelle. Tämä voi kuitenkin olla hyvin vaikeaa, sillä luonnollinen ihminen ei ole riittävän nöyrä tähän. Vanhin H. Burke Peterson on kertonut omista kamppailuistaan: ”Vuosia sitten koin jotakin, mitä en voinut antaa anteeksi. Minusta tuntui, että minua oli käytetty hyväksi, enkä voinut pitää kyseisestä henkilöstä. En halunnut tavata häntä; jos hän tuli minua kadulla vastaan, siirryin kadun toiselle puolelle. En halunnut puhua hänen kanssaan. Vielä kauan sen jälkeen, kun asian olisi jo pitänyt unohtua, se katkeroitti sieluani. Eräänä päivänä vaimoni, joka on hyvin neuvokas ja tietää, milloin en tee kaikkea, mitä minun pitäisi, sanoi: ”Et taita pitää hänestä, ethän?”

”En tosiaankaan”, sanoin, ”mutta mistä sinä sen tiedät?”

”Se näkyy kasvoistasi. Mikset tekisi jotakin asialle?” hän sanoi.

”Kuten mitä?”

”Mikset rukoile sen vuoksi?”

Minä sanoin: ”Kyllä minä rukoilinkin kerran, mutta en vieläkään pidä hänestä.”

”Etkö”, hän sanoi, ”mutta mikset todella rukoilisi asian vuoksi?”

Sitten aloin ajatella, ja ymmärsin mitä hän tarkoitti. Samana iltana polvistuin rukoukseen ja avasin sydämeni Herralle. Mun kun nousin polviltani, en vieläkään voinut pitää tästä ihmisestä. Seuraavana aamuna polvistuin ja rukoilin, että tuntisin jotakin hyvää häntä kohtaan, mutta kun päätin rukoukseni, en vieläkään voinut pitää hänestä. Vielä seuraavanakaan iltana en pitänyt hänestä; en vielä viikon kuluttuakaan; kului kokonainen kuukausi, enkä pitänyt hänestä –ja olin rukoillut joka aamu ja ilta. Mutta rukoilin jatkuvasti, ja lopulta aloin anoa hartaasti –en ainoastaan rukoillut, vaan anoin hartaasti. Paljon rukoiltuani tuli lopulta aika, jolloin tiesin epäilyksettä ja varauksetta, että voisin kutsuttaessa mennä Herran eteen tietäen, että ainakin tässä asiassa sydämeni oli puhdas. Ajan myötä minussa oli tapahtunut muutos. Tuo anteeksiantamattomuuden kivi pitää poistaa meistä kaikista, mikäli meillä sattuu olemaan sellainen, ja suosittelen sen poistamiskeinoksi hellittämätöntä rukousta.

Presidentti Faust opetti: ”Meidän täytyy tunnistaa ja myöntää vihan tunteet. Vaatii nöyryyttä tehdä niin, mutta jos polvistumme ja pyydämme taivaalliselta Isältä anteeksiantavaisuutta, Hän auttaa meitä. Herra vaatii meitä antamaan anteeksi kaikille ihmisille omaksi parhaaksemme, sillä viha hidastaa hengellistä kasvua. Vasta kun vapaudumme vihasta ja katkeruudesta, Herra voi antaa sydämeemme lohdun.”

 

Presidentti Faust jatkaa: ”Jos me kykenemme tuntemaan sydämessämme anteeksiantoa niitä kohtaan, jotka ovat loukanneet meitä ja tehneet meille vääryyttä, me kohoamme korkeammalle omanarvontunnon ja hyvinvoinnin tasolle. Jotkin viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että ihmisistä, joita on opetettu antamaan anteeksi, tulee toiveikkaampia, vähemmän vihaisia, vähemmän masentuneita, vähemmän huolestuneita ja vähemmän stressaantuneita, mikä johtaa suurempaa fyysiseen hyvinvointiin.”

 

Presidentti Kimball opetti: ”Muuan anteeksiannon suurenmoisia piirteitä on niiden soveltamisen puhdistava ja jalostava vaikutus anteeksiantajan persoonallisuuteen ja luonteeseen. Joku on sanonut viisaasti: ’Se, joka ei ole antanut anteeksi vääryyttä tai loukkausta, ei ole vielä maistanut yhtä elämän ylevimmistä nautinnoista.’ Harvoin ihmissielu nousee sellaisiin voimaan ja jalouden korkeuksiin kuin silloin, kun se poistaa tieltään kaiken vastenmielisyyden ja antaa anteeksi erheet ja pahuuden.

 

Voimme huoletta otaksua, ettei mikään mitä Jeesus teki tuottanut Hänelle enemmän iloa kuin anteeksiantaminen lähimmäisilleen. Hän antoi jopa elämänsä, jotta Aadamin rikkomus annettaisiin anteeksi ja jotta me säästyisimme sen seurauksilta. Katsokoon kukin meistä taaksepäin omaa elämäänsä ja muistelkoon kertaa, jolloin hän on antanut anteeksi jollekulle. Onko mikään muu ilo tuottanut suurempaa tyydytystä? Onko mikään muu tunne ollut ylentävämpi?”

 

Koskaan ei ole liian myöhäistä antaa anteeksi. Koskaan ei ole myöskään liian varhaista antaa anteeksi. Psykologi Gerald G. Jampolsky on sanonut: ”Miten kauan anteeksiantaminen vie? Kaikki riippuu uskomuksistasi. Jos uskot, ettei se tapahdu koskaan, sitä ei koskaan tapahdu. Jos uskot siihen menevän puoli vuotta, se vie puoli vuotta. Jos uskot sen tapahtuvan viikossa, se ei vie enempää.”

 

Presidentti Kimball kertoi: ”Puheen ollessa anteeksiannon hengestä eräs hyvä veli kysyi minulta: ’Niin, niinhän pitäisi tehdä, mutta miten se on tehtävissä? Eikö siihen vaadita yli-ihmisiä?’ ’Kyllä’, minä vastasin, ’mutta meitä käsketään olemaan yli-ihmisiä. Herra sanoi: ’Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on. Me olemme jumalten alkumuotoja ja Herra vaatii meiltä täydellisyyttä. Se on tehtävissä. Ihminen voi voittaa itsensä. Hän voi antaa anteeksi kaikille, jotka ovat rikkoneet häntä vastaan, ja jatkaa siitä saaden rauhan tässä elämässä ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa.”



?

Log in