Previous Entry Share Next Entry
PATRIARKAALINEN JÄRJESTYS
hennalaitinen

                                                  18.5.2008

 

Vähän aikaa sitten etsin internetistä lisätietoa erästä oppiaihettani varten ja törmäsin sivustoon, jota ylläpitivät amerikkalaiset kirkon jäsenet, jotka kutsuivat itseään nimellä Feministiset Mormoni Kotiäidit. Heillä oli hyvin aktiivinen sivusto ja hetken keskustelupalstoja luettuani huomasin, että heidän joukossaan oli laaja kirjo naisia: seurakuntien apuyhdistyksen johtajia ja heidän neuvonantajiaan, vaarnan apuyhdistyksen jäseniä, vähemmän aktiivisia jäseniä, kirkosta eronneita, jne. Päädyin mielenkiinnosta lukemaan keskustelua patriarkaalisesta järjestyksestä ja hyvin moni siellä (arvatenkin) vastusti sitä ja vaati lisää tasa-arvoa ja yhtäläisiä tehtäviä ja oikeuksia naisille ja miehille. Rohkeimmat halusivat jopa pappeuden kirkon naisille.

   Tuota sivustoa lukiessani aloin miettiä kuinka monille kirkon naisille patriarkaalinen järjestys (erityisesti avioliitossa ja perheessä) on vaikea asia hyväksyä ja ymmärtää. Ja miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?

    Haluankin nyt puhua teille patriarkaalisesta järjestyksestä ja siitä mitä kirkko opettaa siitä.

    Evankeliumissa mies ja nainen ovat yhdenvertaisia. ”Herran edessä ei… ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista.” (1. Kor. 11:11) Kaikki saavat samat pelastuksen toimitukset, samoilla ehdoilla. Iankaikkisessa suunnitelmassa toinen sukupuoli ei ole tärkeämmässä roolissa kuin toinen. Hengen lahjat –joihin kuuluvat mm. profetoimisen lahja ja ihmetekojen tekemisen lahja- kuuluvat kaikille, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen kätten päälle panon kautta –huolimatta sukupuolesta. Mies ei voi päästä korotukseen ilman naista, eikä nainen ilman miestä. Oikeuksien yhdenvertaisuus ei kuitenkaan merkitse samanlaisia tehtäviä.

    Jumala ei ole antanut naisille oikeutta pappeuteen, mutta kuten sisar Beck opetti huhtikuun 2006 yleiskonferenssissa, kaikki pappeuden siunaukset ovat myös naisen. Presidentti Hinckley sanoi: ”Pääsyy sille miksi naisella ei ole pappeutta on kunnioittaa hänen rooliaan äitinä. Mikään muu työ ei saisi viedä hänen huomiotaan tuosta pyhästä äitiyden kutsumuksesta.”

    Miehillä on pappeuden valtuus johtaa, mutta ei koskaan ilman sisarten hyväksyntää ja suostumusta, joka ilmaistaan kohottamalla oikea käsi pappeuteen esitettäessä.

    Suuressa osassa länsimaisista perheistä isä ja aviomies ei ole enää perheen pää. On siirrytty tasa-arvoiseen malliin tai jopa matriarkaaliseen malliin, jossa äiti johtaa perhettä. Tämä roolien muutos on johtanut myös taloudelliseen tasa-arvoon, jossa myös nainen tekee työtä kodin ulkopuolella tuodakseen leivän pöytään. Kun vaimot ottavat tärkeämmän roolin kodin ulkopuolella, stressi, väsymys ja ongelmat perheen sisällä kasvavat.

   Muutos patriarkaalisesta järjestyksestä pois on vastoin Raamatun opetuksia. Ef.5:22-23 sanotaan: ”Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon.. Sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää.”

    On tilanteita, joissa vaimon täytyy ottaa päävastuu perheen johtamisesta kuten miehen kuollessa tai sairastuessa vakavasti, tai avioeron jälkeen. Mutta entä ne kirkon perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat kotona ja terveitä?

    Presidentti Joseph F. Smith opetti: ”Perheorganisaatiota koskevissa asioissa ei ole olemassa korkeampaa auktoriteettia kuin isä, varsinkin jos organisaation johdossa on korkeamman pappeuden haltija. Valtuudella on ollut kunniasija kautta aikojen, ja Jumalan kansan keskuudessa sitä on kaikkien armotalouksien aikana suuresti kunnioitettu ja usein tähdennetty Jumalan innoittamien profeettain opetuksissa. Patriarkaalinen järjestys on saanut alkunsa Jumalasta ja on pysyvä kautta ajan ja iankaikkisuuden. On siis olemassa erityinen syy, miksi miesten, naisten ja lasten Jumalan kansan talouksissa tulee ymmärtää tämä järjestys ja tämä valtuus sekä pyrkiä tekemään siitä se, miksi Jumala sen aikoi: keino kasvattaa ja valmistaa Hänen lapsiaan korkeimpaan korotukseen. Kodissa on isälle uskottu aina johtava valtuus, jota ei mikään ylitä koti- ja perheasiain ollessa kyseessä.” (Evankeliumin Oppi, s.274)

    Millä tavalla mies on sitten vaimon pää? Pitääkö vaimon ”totella” miestään aina joka asiassa? Onko vaimolla mitään tekemistä perheen päätöksenteossa? Onko perheen patriarkka diktaattori, joka voi käyttäytyä määräilevästi?

    On hyvä muistaa, että mies johtaa vaimoaan ja perhettään samalla tavoin kuin piispa, seurakunnanjohtaja tai vanhinten koorumin johtaja johtaa ja hallitsee sitä ryhmää, jota hänet on kutsuttu johtamaan. Heillä jokaisella on neuvonantajansa ja harvoin johtajat tekevät tärkeitä päätöksiä ilman huolellista keskustelua heidän kanssaan. Neuvonantaja voi toimia johtajan poissa ollessa tämän sijaisena ja joskus jopa johtajan ollessa paikalla tämän ollessa kiireinen muissa tehtävissä. Sama pätee miehen ja vaimon suhteeseen.

    Presidentti Joseph F. Smith opetti: ”Tällä patriarkaalisella järjestyksellä on jumalallinen henki ja tarkoitus, ja ne, jotka yhdellä tai toisella verukkeella jättävät sen huomioonottamatta, eivät ole sopusoinnussa niiden Jumalan lakien hengen kanssa, jotka määräävät, kuka on kodissa tunnustettava johtajaksi. Ei ole yksinomaan kysymys siitä, kuka on ehkä kyvykkäin. Ei myöskään ole kysymys siitä, kuka elää kelvollisimmin. Suurimmaksi osaksi tässä on kysymys laista ja järjestyksestä.” (Evankeliumin Oppi, s.275)

    Kuvitelkaa sekaannus jos meillä olisi kaksi seurakunnanjohtajaa; ensimmäinen ilmoittaisi sakramenttikokouksen alussa, että seuraavan sunnuntain kokoukset alkaisivat tuntia aiemmin; toinen seurakunnanjohtaja nousisi myös seisomaan ja ilmoittaisi oman mielipiteensä siitä, että kokoukset alkaisivat normaaliin aikaan. Miten seurakunta toimisi?

    Tai jos meillä olisi kaksi vanhinten koorumin johtajaa, kaksi alkeis- ja apuyhdistyksen johtajaa, jne. johtamassa jokaista koorumia, ryhmää ja apujärjestöä. Miten kirkko toimisi? Miten kävisi järjestykselle?

    Samalla tavoin, tulisiko kahden ihmisen johtaa yhtä perhettä, etenkin silloin kuin toisella vanhemmista on pappeus ja joka on jumalallisesti määrätty johtamaan?

    Voimme ymmärtää paremmin kodin ja seurakunnan johtamisen samankaltaisuuden tutkimalla Paavalin sanoja. 1.Tim.3:4 kerrotaan mitä seurakunnanjohtajalta vaaditaan: ”Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus.” Titus 1:6 sanotaan myös: ”Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies, ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän tai kurittoman maineessa.” Kun mies siis todistaa voivansa hallita päävelvollisuutensa –eli vaimonsa ja perheensä johtamisen-, hän on valmis saamaan toisen johtotehtävän pappeudessa. 1.Tim. 3:5 sanotaankin: ”Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?”

   Paavali sanoi, että patriarkaaliseen järjestykseen liittyy suuri salaisuus (Ef.5:32). Salaisuus ei niinkään ole se tapa miten nainen alistuu miehensä tahtoon, vaan se tapa miten mies johtaa ja on vuorovaikutuksessa vaimonsa ja perheensä kanssa. Joseph F. Smith opetti: ”Tämä valtuus tuo mukanaan vastuun, mikä on vakava vastuu… ja vaikka miehet kuinka yrittäisivät he eivät pystyisi elämään liian esimerkillisesti eivätkä mukautumaan liian tarkasti tähän tärkeään, Jumalan asettamaan toimintakaavaan perheorganisaatiossa. Tälle valtuudelle perustuvat eräät lupaukset ja siunaukset, ja niillä, jotka noudattavat ja kunnioittavat tätä valtuutta, on oikeus odottaa Jumalalta apua, jota he eivät voisi saada muutoin kuin kunnioittamalla ja noudattamalla lakeja, jotka Jumala on asettanut kodin hallitsemista ja valtuutta varten.” (s.275)

    Paavali sanoi: ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta… aviomiehen velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.” (Ef. 5: 25, 28)

    Nykyajan ilmoitus kertoo meille kuinka pappeudenhaltijan tulee toimia pappeudentehtävissä ja kuinka miehen tulee johtaa vaimoaan ja lapsiaan. OL 121: 36-37, 41-43: ”Pappeuden oikeudet on liitetty erottamattomasti taivaan voimiin ja ettei taivaan voimia voida hallita eikä käyttää muuten kuin vanhurskauden periaatteiden mukaan… kun me pyrimme peittelemään syntejämme tai tyydyttämään ylpeyttämme, turhamaista kunnianhimoamme tai hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten sieluja pienimmälläkään vääryydellä, katso, taivaat vetäytyvät; Herran Henki tulee murheelliseksi, ja kun se on vetäytynyt, se on sen miehen pappeuden eli valtuuden loppu… Mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä saa pitää yllä pappeuden avulla, ainoastaan taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella, ystävällisyydellä ja puhtaalla tiedolla, joka avartaa sielua suuresti vailla teeskentelyä ja vailla vilppiä –nuhdellen vakavasti ajallansa, kun Pyhä Henki kehottaa; ja osoittaen sen jälkeen suurempaa rakkautta sitä kohtaan, jota olet nuhdellut, jottei hän pidä sinua vihollisenaan. Edelleen sisimpäsi olkoon täynnä rakkautta kaikkia ihmisiä ja uskon huonekuntaa kohtaan, ja hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta; silloin sinun luottamuksesi vahvistuu Jumalan edessä ja pappeuden oppi laskeutuu sieluusi kuin kaste taivaasta.”

   Kirkon lehtisessä isille, miehiä opastetaan seuraavasti: ”Isyys on johtajuutta –tärkeintä laatuaan. Se on aina ollut sitä ja tulee aina olemaan. Isä, iankaikkisen toverisi avun, neuvojen ja rohkaisun avulla sinä johdat kotona. Ei ole kysymys siitä, oletko arvollisin tai pätevin, on kysymys laista ja määräyksestä. Sinä johdat ruokapöydässä ja perherukouksessa. Sinä johdat perheiltaa ja Herran Hengen opetuksella valvot, että lapsillesi opetetaan oikeita periaatteita. Sinun tehtäväsi on antaa kaikkea perhe-elämää koskevaa ohjausta. Sinä annat isän siunaukset. Osallistut aktiivisesti perheen sääntöjen ja kurin vakiinnuttamiseen. Kotisi johtajana sinä suunnittelet ja uhraudut saadaksesi yksimielisen ja onnellisen perheen siunauksen. Sinun velvollisuutenasi on tehdä kodistanne onnellinen ja iloinen paikka. Opetat perheellesi yhteisesti ja jokaiselle erikseen valtakunnan oppeja.”

    Vahvistettaessa patriarkaalista järjestystä kodissa, miehen ja vaimon suhde parantuu, mutta myös vanhempien ja lasten. Kun vaimo kyseenalaistaa miehen oikeuden johtaa kodissa, todennäköinen seuraus on, että lapsetkin kyseenalaistavat sen. Itse asiassa tutkimukset osoittavat, että lapsi kyseenalaistaa silloin molempien vanhempien johtajuuden, perheen arvovallan ja kaikkien sosiaalisten instituutioiden arvon.

     Presidentti Faust opetti: ”Yhteiskunnassamme on ääniä, jotka halventavat miehisyyttä. Osa näistä äänistä on sellaisten naisten aikaansaannosta, jotka virheellisesti luulevat, että repimällä alas miehen kuvaa ja roolia he ajavat omaa naiseuden asiaansa… Tietäköön jokainen nainen, että jos hän tekee jotain vähentääkseen lastensa isän roolia tai huonontaakseen tämän kuvaa lasten edessä, se voi vahingoittaa ja tehdä korjaamatonta tuhoa lasten itsetunnolle ja henkilökohtaiselle turvallisuudentunteelle. Kuinka iankaikkisesti tuottoisampaa ja tyydyttävämpää naisen onkaan rakentaa miestään kuin repiä tätä alas. Te naiset olette monella tavoin niin ylivoimaisia miehiin nähden, että te alennatte itseänne matkimalla tai väheksymällä miehuutta.”

    Hän jatkoi myös: ”On hyödytöntä väitellä siitä kumpi vanhemmista on tärkeämpi. Molemmat vanhemmat ovat välttämättömiä lapsen kehitykselle. Isät ja äidit ovat molemmat varustettuja lasten hoitamiseen, mutta heidän lähestymistapansa ja keinonsa ovat erilaiset. Molemmat tavat ovat välttämättömiä.”

Hän lisäsi: ”Meidän tulisi muistaa, että isillä on myös epävarmuuden ja epäilyksen hetkiä. Kaikki tietävät, että isät tekevät virheitä –etenkin he itse. Isät tarvitsevat kaiken avun mitä voivat saada; eniten he tarvitsevat rakkautta, tukea ja ymmärrystä omiltaan.”

   Joseph F. Smith opetti: ”Vaimo ja lapset on opetettava ymmärtämään, että Jumalan valtakunnassa vallitseva patriarkaalinen järjestys on asetettu viisasta ja hyödyllistä tarkoitusta varten, ja heidän tulee tukea perheen päätä ja rohkaista häntä velvollisuuksiensa suorittamisessa sekä tehdä kaikkensa auttaakseen häntä käyttämään näitä oikeuksia ja etuoikeuksia, jotka Jumala on perheen päälle suonut… Kodin patriarkaalisen järjestyksen ja valtuuden tarve nojautuu sekä periaatteeseen että henkilöön, jolla on kyseinen valtuus. Myöhempien aikojen pyhien keskuudessa tulee vaalia huolella patriarkkojen lakiin perustuvaa perhekuria, jolloin isät pystyisivät eliminoimaan monia vaikeuksia, jotka nyt heikentävät heidän asemaansa kodissa.” (Evankeliumin Oppi, s.275-276)]

  Viimeisistä ajoista on sanottu seuraavasti 2.Tim 3:2: ”Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia.” Jos me aiomme selvitä näistä viimeisten aikojen tottelemattomuuksista, meidän tulee huolellisesti tarkastella niitä periaatteita, joilla perheitämme johdetaan.

    ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on käsky, jota ei ole tarkoitettu ainoastaan lapsille. Kun äiti osoittaa kunnioittavansa lastensa isää perheen päänä ja isä vastavuoroisesti kunnioittaa vaimoaan neuvonantajanaan, myös lapset oppivat kunnioittamaan vanhempiaan.

    Vanhempien tulee myös valmistaa lapsiaan avioliittoa varten. Paavali sanoi koskien nuoria naisia Titus 2:4-5: ”Heidän tulee kehottaa nuoria naisia rakastamaan miestään ja lapsiaan, olemaan puhtaita ja siveitä, hoitamaan hyvin kotinsa ja mukautumaan miehensä tahtoon.” Ja 1.Tim.5:14 (Kuningas Jaakon käännös): ”Siksi tahdon, että nuoret naiset menevät naimisiin, synnyttävät lapsia ja hoitavat kotiaan.”

    Samoin nuoria miehiä neuvotaan Titus 2: 6-8: ”Kehota myös nuoria miehiä käyttäytymään joka suhteessa hillitysti, ja näytä itse esimerkkiä hyvän tekemisessä.”

    Ymmärtämällä avioliiton patriarkaalisen järjestyksen, nuori mies voi valita viisaasti vaimon, joka ymmärtää millä tavalla hänen miehensä tulee johtamaan heidän avioliittoaikanaan. Samoin nuori nainen voi valita viisaasti miehen, joka johtaa perhettään vanhurskaasti.

    Jos paholainen saa miehen ja naisen näkemään toisensa epätasa-arvoisina yksilöinä tai kilpailijoina, jotka kadehtivat toistensa siunauksia, hän voi aiheuttaa suurta tuskaa ja ahdistusta.

   Jos patriarkaalista järjestystä noudatetaan niin kuin kirkon johtajat ja pyhät kirjoitukset neuvovat, aviomiehet ja vaimot kokevat suurempaa onnea, tasapainoa ja tyydytystä avioliitossaan.

 



?

Log in